Veikko Lavi: Takarivin Taavi
Sain vanhan luokkakuvan käteeni,
taas tulvahtivat nuoruusajat mieleeni.
Nuo nukkavierut veikot edessäin,
kuin karitsat ne seisoo siinä vierekkäin.
On suuri paimen meidät usein kerinyt,
on orsi nahkurin jo monta perinyt
ja lopuillakin elon illassa
on väri viimeinen jo hiusvillassa.
Vaan yhdet kasvot sieltä mieleen jää,
ken on tuo huolestunut laiha pulipää?
Noh, Taavihan se kaali korvineen
taas takariviin näkyy piiloon lorvineen.
Ei isää sulla koskaan varmaan ollutkaan,
et toivottuna tummaan tuutuun tullutkaan,
kun meitä kodin lämpö ympäröi,
sun äitis kaiken rakkauden muille möi.
Mä muistan sen, kun työtä haettiin,
niin eturiviin aina laput jaettiin,
ei viuhka käynyt takarivillä,
vaik´ kuinka kurkoteltiin seisten kivillä.
Kun tykkitalollamme illoin tanssittiin,
niin kaikki tytöt joutui aina paniikkiin,
kun Taavi lähti pitkin askelin,
niin aina tyhjät penkit sieltä löysikin.
Vaan sotaan Taavi kyllä kutsun sai
ja eturiviin joutui, totta kai,
kun vihollinen rynni tankkeineen,
niin kiven päältä heille huusi Taavi niin.
”Me ystäville emme koskaan pahaa tee,”
vaan säälinytkään eipä tuo Cee Cee Cee Pee.
Nyt lepää Taavi kirkon vieressä
ja täältä katsottuna takarivissä.
- Ilmestyi ensimmäisenä äänitteellä: 20 suosikkia / Jokainen ihminen on laulun arvoinen
- Äänitteen julkaisuvuosi: 1979
- Kesto: 3 minuuttia ja 46 sekuntia
- Kiitos YouTube-kanavalle: Pispalan Juntti
- Tämä sivu julkaistiin: