Esko Rahkonen: Orvon kyynel
Ei kehtoon äiti laulellen
mua orpolasta peitä.
Ei pyyhi käsi lämpöinen
pois orvon kyyneleitä.
Yön taivaalle, kun nousee kuu,
on jäässä pirtin ruutu,
niin vaiti rukki seisahtuu
ja liikkumatta tuutu.
Näin lähti vuodet vierimään,
on ollut pitkä tieni.
Mä joskus öisin unta nään,
oon jälleen lapsi pieni.
Yön peikkoja kai pelkään vain
ja etsin äidin kättä,
mut orvon kyynel poskeltain
jäi aina pyyhkimättä.
Ken orvon tietä käydä saa
hän on niin paljon vailla.
Ei itke, eikä naurakkaan
hän onnellisten lailla.
Muut voivat nauraa riemuista
ja ruusuisista teistä,
vaan mistä orpo laulaakaan
kuin orvon kyyneleistä.
- Ilmestyi ensimmäisenä äänitteellä: Parhaat
- Äänitteen julkaisuvuosi: 1980
- Kesto: 3 minuuttia ja 6 sekuntia
- Kiitos YouTube-kanavalle: Pispalan Juntti
- Tämä sivu julkaistiin: